Lapsi ei ollut toivottu. Hän oli onnettomuus, jonka syntymisen olisi pitänyt jäädä tapahtumatta. Kukaan ei tiennyt hänen olemassaolostaan, eikä kukaan epäillyt mitään. Lapsen saattoi siis jättää lehtoon lepäämään. Sinne sen jouti unohtaa.
Mutta siunaamaton maa ei suonutkaan lapselle lepoa. Hän nousi ylös ja vaelsi. Ehkä hän olisi alun perin kaivannut äidin rakkautta ja lämpöä, mutta nyt hänen sielunsa janosi oikeutta ja kostoa.
Ihtiriekko eli liekkiö ilmestyi metsissä ohikulkijoille. Se häiritsi heitä, se pilkkasi heitä, se säikytteli heitä, mutta ennen kaikkea se tahtoi, että kaikkien heidän tietoonsa tulisi, että silläkin oli äiti, tuolla jossain. Se ei antaisi rauhaa kenellekään, ennen kuin sen äiti olisi maksanut tuosta julmasta ja rakkaudettomasta teostaan.