Verinen taistelu oli saatu päätökseensä, ja tykit olivat vaienneet. Elävien sydämissä vallitsi syvä tyhjyys, ja heidän katseensa kulkivat kohti kotikylänsä jäätynyttä, lumivaippaista ja punaiseksi värjäytynyttä jokea, joka oli muuttunut tuhansien kaatuneiden viimeiseksi kohtaloksi. Kuolema ei ollut vain ohimenevä hetki, vaan kylmä ja vaimea virta, joka nielee kaikki toivon rippeet.
Kylmä tuuli tuiversi, mutta sen mukana ei ollut enää vain talven kirpeys. Se toi mukanaan mustan ja synkän varjon, sillä he aavistivat, että tämä tappio ei ollut muuta kuin alkusoitto, mutta ei sitä, miten paljon pahempaa oli heitä vielä odottamassa…