Tumma pilvi peitti nuoren neidon mielen, kun hän asteli kohti kotiaan pimeällä polulla. Tutut polut eivät tarjonneet turvaa, sillä hänen sielunsa kumisi synkkiä ennusmerkkejä. Pelon sormet puristivat hänen sydäntään, sillä hän aisti kohtalonsa yllä kolkon varjon.
Uskonvoiman vallassa neito rukoili hartaasti, mutta jopa enkelit tuntuivat vavistelevan kauhusta. Yön pimeydessä pahantahtoinen varjo odotti metsän kätköissä, ja sen kavalat silmät katselivat uhriaan.
Kukaan ei kuullut neidon avunhuutoja, kun hän taisteli viimeisten hetkiensä kauhun vallassa. Murhanhimoisen pedon hirvittävän teon jälkeen, se hautasi nuoren sielun suon syvyyksiin ja pystytti männyn näreen merkiksi kammottavasta tapahtumasta. Vaikka tytön elämä katkesi liian varhain, hänen muistonsa jäisi elämään väen tarinoissa ja metsän huminassa ikuisesti.