Kun kuljimme
Käsi kädessä
Ja öiden hiljaisten kätköissä joissa mustissa soudimme,
Tuuli kuiskauksemme vei väärille rannoille.
Ne vei sinut pois,
Ja minä puumerkkini mahdollisuuksien kirjoihin
Kirjoitin ja kuoletin
Kypsymättömyytein.
****
Et pääse kaltereiden takaa kauniilla sanoilla.
Minusta on kuollut se osa, joka sinut voisi pelastaa.
Et pääse kaltereiden takaa kauniilla sanoilla.
Yksinäisyyden pimeimpiin kammiohin jäit loppua odottamaan.
”Muistan – miten maalailtiin tulevaa kauniilla sanoilla.
Musta on sen enkelin väri, joka lupaukset lunastaa.”
***
Yrität yhä vapautua,
Yhä lohduttomat huokauksesi kaikuvat,
Ja kylmä viima koskettaa,
Eläviä kuristaa.
Noiduit ne mannut,
Ja ne kädet jotka sinut oli kellariin pannut, hylänneet.
Ei kaunan katkerat kyyneleet
Lepaanvirtaan huuhtoutuneet.
Ei rauhaa saanut kumpikaan,
Ja kolmas uneen kuihtui viatonna unholaan,
Ei rauhaa saanut kumpikaan.