Kreivitär kokee syvää onnettomuutta. Häntä painostavat sekä ahdistavan onneton avioliitto, että asuminen syrjäisessä kartanossa, joka on kaukana kaupungin huvituksista. Kaikista eniten hänen mieltään kaihertaa kuitenkin se ahdas asema, johon 1860-luvun yhteiskunta ja säätyläisyys pakottavat hänet naisena. Hän unelmoi vapaudesta ja on julkaissut kirjankin, joka kuvastaa hänen ideaaliaan vapaasta naisolennosta.
Paheet ja riippuvuudet ovat ne harvat asiat, joiden pauloissa kreivitär uskoo voivansa säilyttää mielenterveytensä rippeet ja estää vaipumisen täydelliseen epätoivoon. Alkoholi, hienostuneet sikarit ja lääkärin määräämä kloroformi ovat hänen turvanaan, ja saattaa yön suojaisa pimeys kätkeä sisäänsä muitakin vapauttavia nautintoja, joita siveellisen, naimisissa olevan säätyläisrouvan ei sopisi harjoittaa…
Mutta joku tai jokin vaanii täällä aina. Kartanossa leijailee ankara ja selittämättömän pahansuopa ilmapiiri, josta palvelijatkin puhuvat vain pelonsekaisesti supisten. Kreivitär tuntee sen läsnäolon, mutta hän ei voi aavistaa, millainen verenhimo piilee tämän kartanoa vaivaavan voiman takana. Eikä hän tiedä, että se aiheuttaa lukemattomia tragedioita vielä monien sukupolvien ajan…