Kun kuljimme
Käsi kädessä
Ja öiden hiljaisten kätköissä joissa mustissa soudimme,
Tuuli kuiskauksemme vei väärille rannoille.
Ne vei sinut pois
Ja minä puumerkkini mahdollisuuksien kirjoihin
Kirjoitin ja kuoletin
Kypsymättömyytein.
****
Et pääse kaltereiden takaa kauniilla sanoilla,
Minusta on kuollut se osa, joka sinut voisi pelastaa.
Et pääse kaltereiden takaa kauniilla sanoilla,
Yksinäisyyden pimeimpiin kammiohin jäit loppua odottamaan.
”Muistan – miten maalailtiin tulevaa kauniilla sanoilla.
Musta on sen enkelin väri, joka lupaukset lunastaa.”
***
Yrität yhä vapautua,
Yhä lohduttomat huokauksesi kaikuvat
Ja kylmä viima koskettaa –
Eläviä kuristaa.
Noiduit ne mannut
Ja ne kädet jotka sinut oli kellariin pannut – hylänneet.
Ei kaunan katkerat kyyneleet
Lepaanvirtaan huuhtoutuneet.
Ei rauhaa saanut kumpikaan,
Ja kolmas uneen kuihtui viatonna unholaan,
Ei rauhaa saanut kumpikaan.